Peliriippuvuus

Rahapelien pelaaminen on hauska ja jännittävä vapaa-ajanviettotapa, jota on harrastettu jo tuhansien vuosien ajan. Siinä pelaajat pääsevät kokeilemaan onneaan monenlaisissa kohteissa ja saavat samalla mahdollisuuden voittaa hieman ylimääräistä rahaa. Kuitenkin valitettavan monille pelaaminen menee jännityksen ja hauskanpidon yli: suurien voittojen mahdollisuus on saanut useita pelaajia koukkuun kasinoiden kortti- ja noppapelien ääreen. Ennemmin tai myöhemmin koukkuun jääneet pelaajat eivät enää pysty kontrolloimaan rahapelaamistaan, ja peli, joka kerran oli vain harmiton ja hauska harrastus, muuttuu vaaralliseksi pakkomielteeksi. Tässä vaiheessa peliriippuvuuden merkit ovat jo selkeät.

Mitä on peliriippuvuus?

Rahapeliriippuvuus eli ludomania on impulssien hallinnan häiriö, jossa henkilö jatkaa pelaamista, vaikka se vaikuttaa kielteisesti häneen sekä hänen ympärillään oleviin henkilöihin. Uhkapeliriippuvuuden oireet vaihtelevat henkilöittäin ja riippuvat myös kyseessä olevasta rahapelityypistä. Pakonomaiselle pelurille pelaaminen alkaa viihdyttävänä toimintana, mutta muuttuu nopeasti ongelmaksi – etenkin suurien voittojen jälkeen. Vastoin yleistä käsitystä, kaikki addiktoituneet eivät menetä kykyään hallita uhkapelaamisen impulsseja. Osa pelaajista pystyy päättämään, milloin pelata ja milloin ei. Joka tapauksessa, jos pelaaminen häiritsee normaalia päivittäistä toimintaa, on kyseessä peliriippuvuus.

Yleiset uhkapeliriippuvuuden tyypit

Uhkapelaaminen voidaan jakaa eri tasoihin, jotka on määritelty eurooppalaisessa psykiatrisessa diagnoosijärjestelmässä (ICD). Usein peliongelmista puhuttaessa käytetään myös amerikkalaista diagnoosijärjestelmää (DSM). Ne auttavat määrittelemään, onko kyseessä peliriippuvuus, ja mikäli näin on, miten vakavasta riippuvuudesta on kyse. Voit lukea diagnoosijärjestelmistä lisää muun muassa Peluurin sivuilla.

Ennen peliriippuvuutta voidaan puhua riskipelaamisesta, joka aiheuttaa vähäistä haittaa, mutta ei vaikeuta elämää merkittävästi. Tästä on kuitenkin vain muutama askel peliongelmien pariin, ja usein polku on salakavalan huomaamaton. Aiemman käsityksen mukaan peliriippuvuus oli jatkuva, pysyvä häiriötila. Nykyään uusien tutkimustulosten myötä käsitys on muuttunut: uhkapeliriippuvuudella on useita muotoja.

Pakonomainen pelaaminen

Kun henkilö ei pysty hallitsemaan pelihimoa tai pelaamisen tarvetta, häntä kutsutaan pakonomaiseksi pelaajaksi. Pakonomainen tai patologinen uhkapelaaminen koettelee rajoja rajulla kädellä. Pakonomaisille pelaajille kyseessä on toiminta, jota he eivät voi vastustaa. Pakonomainen pelaaja jatkaa rahapelien pelaamista huolimatta sen negatiivisista vaikutuksista heihin, heidän läheisiinsä ja talouteensa sekä päivittäiseen elämäänsä. He ovat valmiita panostamaan valtavia summa, vaikka tietävät, ettei heillä ole varaa hävitä.

Runsas kertapelaaminen (binge gaming)

Runsaasti kerrallaan pelaava henkilö on ikään kuin omaa käyttäytymistään jollain tasolla hallitseva pakonomainen pelaaja. Tämän tyyppiset pelaajat voivat viettää viikkoja tai jopa kuukausia osoittamatta minkäänlaisia peliriippuvuuden oireita. Heidän pakonomainen uhkapelikäyttäytymisensä nousee kuitenkin esiin kuin tyhjästä, kun he päättävät aloittaa panostamisen. Siinä vaiheessa heitä on melkein mahdotonta pysäyttää – niin muille kuin heille itselleen.
Ongelmapelaaminen

Kun henkilö huomaa ajattelevansa rahapelaamista suurimman osan ajasta tai jahtaa voittoja, häntä pidetään ongelmapelaajana. Vaikka ongelmapelaajat saattavatkin yrittää kahlita pelihimonsa, he unohtavat hyvin helposti vastuullisen tavoitteensa ja lankeavat rahapelien pauloihin yhä uudestaan. Loppujen lopuksi heidän uhkapelikäyttäytymisensä alkaa häiritsemään normaalia elämää vaikuttaen niin pelaajaan itseensä kuin heidän läheisiinsä.

Uhkapeliriippuvuuden merkit ja oireet

Toisin kuin huume- ja alkoholiriippuvuudessa, rahapeliriippuvuudessa ongelman fyysiset merkit ovat hiuksenhienoja. Tämä tarkoittaa, että jos pelaajiin ei kiinnitetä juurikaan huomiota, monet peliriippuvaiset voivat jatkaa rahapelaamista, kunnes menettävät työpaikkansa ja joutuvat kohtaamaan taloudellisia vaikeuksia tai jotain vielä vakavampaa. Pakonomaisen pelaajan oireet voivat olla hivenen selkeämpiä, mutta ongelmapelaajien ja paljon kerralla pelaavien merkit saattavat olla lähes olemattomia.

Jos pelaaja kokee itse tai osoittaa alla lueteltuja oireita, hän kärsii peliriippuvuudesta. Psykiatristen häiriöiden diagnoosijärjestelmän (DSM-5) mukaan henkilöllä tulee ilmetä 12 kuukauden jakson aikana vähintään neljä näistä oireista, jotta häntä voidaan pitää uhkapeliriippuvaisena.

• Levottomuus ja hermostuneisuus, kun uhkapelien pelaamista yritetään hallita tai lopettaa
• Toistuvat epäonnistumiset pelaamisen hallinnassa, vähentämisessä tai lopettamisessa
• Pelaamisen jatkuva ajattelu ja seuraavan vedon suunnittelu
• Pelaaminen aiheuttaa ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, stressiä tai syyllisyyttä
• Pelissä hävittyjä rajoja yritetään voittaa takaisin pelaamalla lisää (tähän viitataan yleisesti “voittojen jahtaamisena”)
• Pelaamisen piilottelu ystäviltä ja läheisiltä valehtelemalla tai jättämällä asioita kertomatta
• Ongelmat ihmissuhteissa, työpaikalla tai uralla pelaamisen vuoksi
• Rahan pyytäminen muilta pelaamista varten

Vaikka nämä oireet saattavat kertoa, onko sinulla uhkapeliriippuvuus vai ei, niiden ei pitäisi korvata lääketieteellistä diagnoosia. Jos olet huomannut itsessäsi vähintään neljä näistä oireista, sinun tulisi hakeutua lääkärin – mieluusti mielenterveysalan ammattilaisen, kuten psykiatrin, vastaanotolle. Ammattilaisen avulla voit selvittää, oletko peliriippuvainen vai onko kyse jonkin muun mielenterveyden häiriön oireista. Monet peliriippuvaiset henkilöt kärsivät usein muista häiriöistä, kuten masennuksesta, päihdeongelmista, ADHD:stä tai bipolaarisista mielialahäiriöistä.

Peliriippuvuuden syyt

Uhkapeliriippuvuuden tarkat syyt eivät ole vielä tiedossa, mutta on olemassa useita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa siihen. Niihin kuuluvat epätoivoinen rahantarve, mielenterveyden häiriöt sekä mittavat ensimmäiset voitot.

Biologiset syyt

Yksi suurimmista syistä uhkapeliriippuvuuteen, etenkin ongelmapelaamiseen, on se, miten aivot reagoivat vedonlyöntiin. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että aivot reagoivat rahapelivoittoihin (tuottavat neurologisen vasteen) samalla tavalla kuin kokaiiniriippuvaisen henkilön ottaessa huumeannoksen. Myös serotoniinin (hyvän olon kemikaali) ja noradrenaliinin (välittäjäaine ja stressihormoni) puutteet on liitetty pakonomaiseen rahapelaamiseen. Muita biologisia syitä löytyy geeneistä. Tämä tarkoittaa, että tietty ryhmä yksilöitä voi olla geneettisesti alttiita riippuvuushäiriöiden kehittymiselle.

Psykologiset syyt

Yksilön käsitys uhkapelaamisesta voi näytellä osaa siinä, kehittyykö henkilölle rahapeliongelma vai ei. Voittojen jahtaaminen, mikä on yksi uhkapeliriippuvuuden oireista, on yksi suurimmista riippuvuuteen potentiaalisesti johtavista tekijöistä. Kun pelaaja laittaa jatkuvasti toiveet seuraavalle vedolle ja samaan aikaan kieltäytyy näkemästä uhkapelaamistapojensa vaikutuksia, hän vajoaa aina vain syvemmälle ongelman kurimukseen. Peliriippuvuudesta kärsivillä ihmisillä onkin yleensä vääristynyt näkemys uhkapeleistä. He ovat erittäin optimistisia ja uskovat vakaasti tulevaan voittoon, vaikka häviäisivät pelissä jatkuvasti.

Myös jännitys ja kolikkopelien tarjoama teoreettinen mahdollisuus jatkuviin voittoihin voivat altistaa yksilöä ongelmapelaamiselle. Tämä vaikuttaa enimmäkseen nopeita pelejä rakastaviin pelureihin, jotka suosivat lottojen sijaan slottiautomaatteja tai mitä tahansa muita nopeatempoisia pelejä.

Lisäksi on henkilöitä, jotka jäävät koukkuun heti ensimmäisen voittonsa jälkeen. Tämä on yleistä silloin, kun ensimmäinen voitto on massiivinen tai kattaa aiemmista panostuksista koituneet tappiot. Näille henkilöille muodostuu todennäköisemmin peliriippuvuus, kun he jatkavat panostusta toivoen uutta valtavaa voittoa. Joissain tapauksissa he saattavat yrittää voittaa kaksinkertaisen määrän tuplaamalla panoksensa.

Sosiaaliset syyt

Stressi, työpaikan menetys, masennus ja epätoivoinen rahantarve ovat joitain pakonomaisen rahapelaamisen laukaisevia tekijöitä. Uhkapeliongelmat voivat siirtyä perheen vanhemmilta sen nuoremmille jäsenille, vaikka ne eivät olisikaan geneettisiä. Tämä voi olla seurausta joko vaikutuksenalaisuudesta tai suorasta opettamisesta.

Myös sosiaaliset tekijät, kuten saatavilla olevat monet uhkapelimahdollisuudet ja/tai usein rahapelejä pelaavien ystävien seura, voivat laukaista peliriippuvuuden.

Lääkkeet

Vaikka kyseessä ei olekaan kaikkein yleisin syy peliriippuvuuteen, tiettyjen lääkkeiden käyttö voi laukaista ongelman. Esimerkiksi dopamiiniagonistit ja antipsykoottiset lääkkeet on onnistuttu yhdistämään lisääntyneeseen riskiin peliriippuvuuden synnystä.

Tunnista peliriippuvuus

Suurin osa peliriippuvuudesta kärsivistä ei huomaa ongelmaa ennen kuin se on liian myöhäistä. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että heillä on niskoillaan valtavat taloudelliset velat, he menettävät työpaikkansa tai mikä pahempaa, jäävät kiinni lain kouraan sorruttuaan rikolliseen toimintaan vain saadakseen lisää pelirahaa.

Onneksi uhkapeliriippuvuuteen liittyy merkkejä, jotka voidaan huomata jo ennen tätä vaihetta. Niiden avulla voit helposti huomata, jos kärsit riippuvuudesta, ja jos sinulla on tarvetta syvemmälle tarkastelulle. On siis äärimmäisen tärkeää, että arvioit omia pelitottumuksiasi säännöllisesti ja mahdollisimman objektiivisesti.

Mikäli huomaat minkä tahansa aiemmin luetelluista peliriippuvuuden oireista, ensimmäinen askel on tunnistaa ja hyväksyä ongelma. Monet uhkapeliriippuvuudesta kärsivät kieltävät ongelman olemassaolon, vaikka sen merkit olisivatkin silmiinpistävät. Jos sinusta tuntuu, että vietät liikaa aikaa netin pelisivustoilla tai perheenjäsenesi ovat huolestuneita uhkapelitavoistasi tai muutoksista käyttäytymisessäsi, sinun on aika hakea apua.

Joskus pelaajat yrittävät järkeistää peliriippuvuuden ympärillä pyöriviä asioita peittääkseen ongelman ja saadakseen tilanteen näyttämään siltä, että se on hallinnassa. Pakonomaisille pelaajille se ei ole mahdollista, mutta ongelmapelaajat ovat usein siihen kykeneväisiä. Tämä ainoastaan pidentää ongelmaa ja tekee siitä eroon pääsemisestä hankalampaa.

Strategioita peliongelman itsehoitoon

Ensimmäinen askel on ongelman tunnistaminen, seuraava taas hihojen kääriminen ja töihin käyminen riippuvuuden voittamiseksi. On olemassa itsehoitostrategioita, jotka auttavat sinua voittamaan uhkapeliriippuvuutesi ja pysymään vapaana loppuelämäsi ajan. Näihin strategioihin kuuluu:

• Harjoita muita toimintoja, joiden avulla voit nauttia jännityksestä ja väristyksistä, jotka saisit muuten pelaamisesta. Niiden tulisi olla aktiviteetteja, joista
  todella nautit. Ehkäpä jalkapallo, videopelit tai elokuvat.
• Jos käytät pelaamista keinona stressin lievittämiseen tai tylsien hetkien täyttämiseen, sinun tulee etsiä itsellesi parempia ja terveellisempiä tapoja hallita
  tunteitasi ja estää ikävystymistä.
• Joillekin pelaaminen on tapa seurustella ja tavata uusia ihmisiä, mutta niin on myös kuntoilu, järjestötoimintaan liittyminen tai jalkapallomatsin seuraaminen
  porukalla.
• Hanki tukea. Peliriippuvuutta vastaan taistelu voi olla yhtä vaikeaa kuin kamppailu mitä tahansa muuta riippuvuutta vastaan. Joka tapauksessa se on vielä
  hankalampaa, jos käyt taistoon yksin. Perheestäsi ja ystävistäsi muodostuvan tukiverkon avulla se voi muuttua paljon helpommaksi.
• Suunnittele uudestaan aktiviteettisi. Uhkapeliriippuvuudesta kärsivillä ihmisillä on usein elämäntyyli, joka saa heidät lankeamaan uudestaan riippumatta siitä, miten
  kovaa he taistelevat lopettaakseen pelaamisen. Heillä voi olla paljon pelaavia ystäviä tai he ovat voineet varata tietyn ajan päivästä juuri pelaamista varten.
• Hankkimalla uusia ystäviä ja harjoittamalla muita päivittäisiä aktiviteetteja vapaa-ajalla voit kääntää itse huomiosi uhkapeleistä parempiin asioihin. Voit tavata
  uusia ihmisiä vaikkapa pyytämällä työ- tai opiskelukavereita ulos, liittymällä kirjakerhoon, urheilujoukkueeseen tai kansalaisjärjestöön. Uusien aktiviteettien
  löytämiseksi voit kokeilla kirjan kirjoittamista (ja ansaita rahaa omakustantajana), oppia soittamaan jotain instrumenttia, matkustella tai opetella ohjelmointia.
• Liity vertaistukiryhmään. Vertaistukiryhmät ovat tapaamisia, joissa tietyistä mielenterveyden häiriöistä kärsivät henkilöt kokoontuvat. Peliriippuvaisille on
  olemassa useita vertaistukiryhmiä ympäri Suomea. Näissä ryhmissä voit tavata ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi ja voittaneet rahapeliriippuvuuden, ja voit oppia,
  miten tehdä sama perässä. Esimerkiksi Pelirajat’on tarjoaa 12 käyntikerran ohjelman henkilöille, jotka haluavat eroon peliriippuvuudesta.

Peliriippuvuuden hoito

Uhkapelien pelaamisen lopettaminen ei ole helppoa, mutta se ei ole myöskään mahdotonta. Pakonomaisille ja ongelmapelaajille on tarjolla monia hoitomuotoja. Peliriippuvuuteen ei ole olemassa virallista hoitoa, mutta seuraavat menetelmät voivat kuitenkin olla hyödyllisiä:

Terapia

Psykoterapia on ollut vuosien varrella erittäin tehokas apukeino uhkapeliriippuvuuden hoitamisessa ja jopa uudelleenlankeamisen ehkäisyssä. Hyvin koulutetun psykiatrin tai terapeutin antama neuvonta voi auttaa tehokkaasti parantamaan pelitottumuksia ja -käyttäytymistä. Tämä lähestymistapa toimii kaikkein parhaiten, jos henkilöllä on jokin toinen psykiatrinen ongelma, joka laukaisee pelaamisen tarpeen. Ammattilainen osaa auttaa hoitamaan kuntoon molemmat ongelmat.

Lääkitys

On tiettyjä lääkkeitä, jotka voivat vähentää jatkuvaa halua vierailla nettikasinolla tai istahtaa peliautomaatin ääreen kivijalkakasinolla. Tietyt masennuslääkkeet ja kouristuslääkkeet ovat osoittautuneet lupaaviksi peliriippuvuuden hoidossa.

Peliriippuvuuden yleisyys

Koska valtaosa virallisista peliriippuvuutta mittaavista rekistereistä on luotu peliongelmaisten omien ilmoitusten perusteella, on vaikeaa sanoa tarkalleen, miten moni kärsii todellisuudessa tästä ongelmasta. Rahapelaamista ja sen aiheuttamaa riskikäyttäytymistä tarkastellaan kuitenkin Suomessa tietyin väliajoin. Viimeisin suuri tutkimus toteutettiin vuonna 2019 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n toimesta.

Sen mukaan suomalaiset kuuluvat Euroopan kärkijoukkoihin rahapeleihin kulutettuja euromääriä tarkastellessa: suomalaiset hävisivät vuoden aikana huikeat 1,69 miljardia euroa yksistään Veikkauksen peleissä. Summa on vaikuttava, mutta niin on myös se fakta, että puolet rahapelien tuotosta on peräisin 2,5 % pelaajaosuudelta. Kyseessä ovat pääosin viikoittaiset pelaajat ja ongelmapelaajat.

Noin 78 % väestöstä on pelannut rahapelejä viimeisen vuoden aikana (15–74-vuotiaat). Kaikkein yleisintä pelaaminen on kuitenkin 25–44-vuotiaiden ikäluokassa. Tutkimus vahvistaa myös, että miehet pelaavat edelleen naisia enemmän rahapelejä. Vaikka netin osuus pelaamisesta onkin jatkuvassa kasvussa, suurin osa peleistä pelattiin fyysisillä pelipisteillä.

Suurin on suomalaisista pelaa rahapelejä hallitusti, mutta noin 11 % keinuu riskipelaamisen harmaalla alueella. Tämä tarkoittaa väestölukuun suhteutettuna 397 000 henkilöä. Riskipelaamista ei voida vielä luokitella peliongelmaksi, mutta se aiheuttaa kuitenkin lieviä haittoja.

Noin kolme prosenttia suomalaisista sen sijaan tunnustautuu ongelmapelaajaksi. Väkilukuun suhteutettuna tämä tarkoittaa, että 112 000 henkilöä kamppailee jonkin asteisten rahapeliongelmien kanssa. Tästä joukosta noin puolet, 1,4 % ja 52 000 henkilöä, kärsii rahapeliriippuvuudesta, joka on peliongelmien muodoista vakavin.

Suomen viranomaiset vääntävät tasaisin väliajoin kättä siitä, mikä olisi paras tapa vähentää rahapelaamisen aiheuttamia ongelmia. Jokaisen on kuitenkin tärkeää tunnistaa myös oma osuutensa ongelmien tunnistamisessa ja välttämisessä mahdollisuuksien mukaan. Huolestuttavan moni jää yksin ongelmiensa pariin, vaikka kotimaassamme apua ja tukea onkin paljon tarjolla. Jos tunnet kuuluvasi edellä mainittuun kolmen prosentin joukkoon, älä siis epäröi ottaa yhteyttä tukijärjestöihin.